Opiskelun viimeisillä portailla

 Mietteitä kahden vuoden varrelta

Viimeiset silaukset ovat enää tehtävinä, ja sitten olen valmistunut sisustussuunnittelija. Kahdessa vuodessa olen muuttunut paljon tekijänä, sekä ihmisenä. Se, mikä tuntui oleelliselta aloittaessa, ei enää välttämättä sitä ole.

Itseni etsiminen on ollut kokoaikaista, ja se yhä jatkuu. Kun saavuin opiskelemaan 2018 syksyllä, ajatuksena oli, että itsenäinen toimistotyö sopii minulle parhaiten. Pidin myös kreatiivisesta työstä, joten päädyin opiskelemaan alaa. Olen oppinut kaikenlaista tänä aikana, mutta suurin oppini on ollut se, mihin en sovellu.

Työkokeilussa asiakaspalvelijana minä en sitä vielä huomannut, mutta kun tulin sieltä pois ja jatkoin opiskelua etätöinä, tajusin kriittisen seikan. Yksinasuminen ja ihmisten kohtaamattomuus alkoi käymään raskaaksi, ja lähes kaipasin aktiivista fyysistä työtä. Aiempana ongelmanani oli ollut se, etten pystynyt keskittymään harrastukseeni, piirtämiseen, enää kunnolla opiskelujen alettua. Kun tuli luovasta työstä luovaan työhön, ei jompaan kumpaan riittänyt enää jaksaminen.

Tiedän nyt, mihin suunnata seuraavaksi. Vaikka aloittaisi pienellä, pääsisin joskus vielä alan asiakaspalveluun. Luovuus on elämääni, se on se, mikä minut pitää maan pinnalla. Työksi siitä ei ole minulla - haluan pitää työn ja vapaa-ajan ilot erikseen.

En kuitenkaan tunne, että olisi mennyt aikaa tai rahaa hukkaan. Nautin opiskelusta täysin, ja ArchiCADin käyttäminen oli mukavaa. Opin myös itsestäni seikkoja, joita en muuten olisi oppinut, ja astuin hurjaan seikkailuun kauas kotikunnastani ja mukavuusalueeltani.

Kommentit

Suositut tekstit